Osallistaminen ei ole kuulemista varten – se on ymmärtämistä varten
Osallistamisesta puhutaan paljon, mutta todellinen osallistaminen on edelleen harvinaista. Liian usein ihmiset kutsutaan mukaan keskusteluun vain vahvistamaan jo tehtyjä päätöksiä tai koristamaan raportteja “osallistamisen” leimalla. Aidossa osallistamisessa kyse ei ole siitä, että joku saa sanoa mielipiteensä – vaan siitä, että sillä mielipiteellä on merkitystä.
Kun osallistaminen on aitoa, se muuttaa ajattelua. Se pakottaa katsomaan maailmaa toisen silmin, purkamaan omia oletuksia ja kohtaamaan myös epämukavia totuuksia. Mutta jos osallistaminen jää pintapuoliseksi, käy helposti päinvastoin: omat käsitykset vahvistuvat ja todellisuus vääristyy.
Ennakkoluulot hiljentävät ennen kuin sanat ehtivät syntyä
Usein päätöksiä tekevillä on vilpitön halu auttaa, kehittää tai ratkaista ongelmia. Mutta hyvä tahto ei riitä, jos se perustuu virheellisiin käsityksiin. Ilman kohdehenkilöiden ääntä – niiden, joita asia koskee – keskustelua ohjaavat väistämättä oletukset.
Ne voivat olla pieniä ja huomaamattomia:
“He eivät ehkä jaksa osallistua.”
“He eivät ymmärrä tätä monimutkaista kokonaisuutta.”
“He eivät kuitenkaan halua puhua näistä asioista.”
Tällaiset ajatukset eivät useinkaan ole pahantahtoisia, mutta niiden vaikutus on syvä. Ne kaventavat todellisuutta ja tekevät osallistamisesta muodollisuuden. Lopputulos voi näyttää hyvältä paperilla, mutta se ei heijasta todellista kokemusta.
Todellinen tieto syntyy jaetusta todellisuudesta
Osallistaminen ei siis ole pelkkä menetelmä, vaan se on tapa rakentaa todellisuutta yhdessä. Kun ihmiset, joita päätökset koskevat, saavat aidosti vaikuttaa – ei vain kommentoida valmiita ratkaisuja – syntyy ymmärrystä, jota ei voi korvata datalla tai asiantuntijalausunnoilla.
Tämä jaettu ymmärrys on arvokasta, koska se paljastaa sen, mikä muuten jäisi näkymättömäksi. Se tuo esiin arjen vivahteet, pelot, toiveet ja kokemukset, jotka muuttavat suunnan parempaan. Silloin osallistaminen ei ole hidaste vaan voimavara.
Aidosti kuulemisen hinta ja palkinto
Aidossa osallistamisessa on myös riski: se voi horjuttaa valmiita rakenteita ja käsityksiä siitä, kuka tietää parhaiten. Se vaatii aikaa, herkkyyttä ja rohkeutta hyväksyä, että joskus oma näkemys ei olekaan oikea. Mutta palkinto on suuri. Kun ihmiset kokevat tulleensa kuulluiksi, eivät vain kuunnelluiksi, he sitoutuvat, innostuvat ja rakentavat ratkaisua yhdessä.
Osallistaminen ei siis ole vain keino saavuttaa parempia päätöksiä. Se on tapa kunnioittaa ihmisarvoa. Se on kutsu tulla näkyväksi ja vaikuttaa siihen, millainen maailma meistä jokaisesta rakentuu.
Ei siis ”pienellä porukalla, pienessä neukkarissa” vaan isolla sydämellä, isossa ryhmässä – aidosti kuunnellen, kohdaten ja pyrkien ymmärtämään!
Rakkaudella,
Kati